Mike Whitney kirjoitti tämän artikkelin Eurasia Review:iin 16.2.2022, viikko ennen Venäjän erikoisoperaation alkua….
Ukrainan kriisi ei koske Ukrainaa: Se koskee Saksaa – OpEd
16.02.2022
Ukrainan kriisillä ei ole mitään tekemistä Ukrainan kanssa. Kyse on Saksasta ja erityisesti Nord Stream 2 -nimisestä putkesta, joka yhdistää Saksan Venäjään. Washington pitää putkea uhkana valta-asemalleen Euroopassa ja on yrittänyt sabotoida hanketta joka käänteessä. Siitä huolimatta Nord Stream on edennyt eteenpäin, ja se on nyt täysin toimintakunnossa ja valmiina. Kun Saksan sääntelyviranomaiset antavat lopullisen hyväksynnän, kaasutoimitukset alkavat. Saksalaiset kotitalouksien ja yritysten käyttäjät saavat luotettavan, puhtaan ja edullisen energianlähteen, ja Venäjän kaasutulot kasvavat merkittävästi. Molemmat osapuolet voittavat.
Yhdysvaltain ulkopoliittinen instituutio ei ole tyytyväinen tähän kehitykseen. He eivät halua Saksan tulevan entistä riippuvaisemmaksi venäläisestä kaasusta, koska kaupankäynti rakentaa luottamusta ja luottamus johtaa kaupan laajentumiseen. Kun suhteet lämpenevät, kaupan esteitä poistetaan, sääntelyä kevennetään, matkustaminen ja matkailu lisääntyvät ja uusi turvallisuusarkkitehtuuri kehittyy. Maailmassa, jossa Saksa ja Venäjä ovat ystäviä ja kauppakumppaneita, ei tarvita Yhdysvaltojen sotilastukikohtia, kalliita Yhdysvalloissa valmistettuja aseita ja ohjusjärjestelmiä eikä Natoa. Ei ole myöskään tarvetta tehdä energiakauppoja Yhdysvaltain dollareilla tai varastoida Yhdysvaltain valtionarvopapereita tilien tasapainottamiseksi. Liikekumppaneiden väliset liiketoimet voidaan tehdä niiden omilla valuutoilla, mikä johtaa dollarin arvon jyrkkään laskuun ja taloudellisen vallan dramaattiseen siirtymiseen.
Tämän vuoksi Bidenin hallinto vastustaa Nord Streamia. Se ei ole pelkkä putki, vaan ikkuna tulevaisuuteen, tulevaisuuteen, jossa Eurooppa ja Aasia lähentyvät toisiaan massiiviseksi vapaakauppa-alueeksi, joka kasvattaa niiden keskinäistä valtaa ja vaurautta samalla kun Yhdysvallat jää ulkopuoliseksi katsojaksi. Saksan ja Venäjän välisten suhteiden lämpeneminen merkitsee loppua ”yksipolaariselle” maailmanjärjestykselle, jota Yhdysvallat on valvonut viimeiset 75 vuotta. Saksan ja Venäjän liitto uhkaa nopeuttaa supervallan rappiota, joka on tällä hetkellä lähestymässä kuilua. Siksi Washington on päättänyt tehdä kaikkensa sabotoidakseen Nord Streamin ja pitääkseen Saksan kiertoradallaan. Kyse on selviytymisestä.
Tässä kohtaa Ukraina tulee kuvaan mukaan. Ukraina on Washingtonin ”valitsema ase” Nord Streamin torpedoimiseksi ja kiilan iskemiseksi Saksan ja Venäjän välille. Strategia on otettu Yhdysvaltain ulkopoliittisen käsikirjan sivulta yksi otsikon alta: Jaa ja hallitse. Washingtonin on luotava käsitys, että Venäjä on turvallisuusuhka Euroopalle. Se on tavoite. Heidän on osoitettava, että Putin on verenhimoinen hyökkääjä, jolla on karvainen temperamentti ja johon ei voi luottaa. Tätä varten tiedotusvälineille on annettu tehtäväksi toistaa kerta toisensa jälkeen: ”Venäjä suunnittelee hyökkäystä Ukrainaan”.
Sanomatta jätetään, että Venäjä ei ole hyökännyt mihinkään maahan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja että Yhdysvallat on hyökännyt tai kaatanut hallintoja yli 50 maassa samana aikana ja että Yhdysvalloilla on yli 800 sotilastukikohtaa eri puolilla maailmaa. Tiedotusvälineet eivät kerro tästä mitään, vaan sen sijaan keskitytään ”pahaan Putiniin”, joka on kerännyt arviolta 100 000 sotilasta Ukrainan rajalle ja uhkaa syöstä koko Euroopan uuteen veriseen sotaan.
Propaganda ja kriisi
Kaikki hysteerinen sotapropaganda on luotu tarkoituksenaan luoda kriisi, jota voidaan käyttää Venäjän eristämiseen, demonisoimiseen ja viime kädessä hajottamiseen pienempiin yksiköihin. Todellinen kohde ei kuitenkaan ole Venäjä vaan Saksa. Katso tämä ote Michael Hudsonin artikkelista The Unz Review -lehdessä:
Yhdysvaltain diplomaattien ainoa keino estää eurooppalaiset hankinnat on yllyttää Venäjää sotilaalliseen vastaiskuun ja väittää sitten, että tämän vastaiskun kostaminen on tärkeämpää kuin mikään puhtaasti kansallinen taloudellinen etu. Kuten poliittisista asioista vastaava haukkamainen alivaltiosihteeri Victoria Nuland selitti ulkoministeriön lehdistötilaisuudessa 27. tammikuuta: ”Jos Venäjä hyökkää Ukrainaan tavalla tai toisella, Nord Stream 2 ei etene”. (Amerikan todelliset vastustajat ovat sen eurooppalaisia ja muita liittolaisia, The Unz Review).
(America’s Real Adversaries Are Its European and Other Allies, The Unz Review)
Siinä se on mustavalkoisena. Bidenin tiimi haluaa ”yllyttää Venäjää sotilaalliseen vastaiskuun” sabotoidakseen NordStreamin. Tämä tarkoittaa, että kyseessä on jonkinlainen provokaatio, jonka tarkoituksena on saada Putin lähettämään joukkonsa rajan yli puolustamaan maan itäosan etnisiä venäläisiä. Jos Putin tarttuu syöttiin, vastaus olisi nopea ja ankara. Tiedotusvälineet arvostelevat toimintaa uhkana koko Euroopalle, ja johtajat ympäri maailmaa tuomitsevat Putinin ”uudeksi Hitleriksi”. Tämä on Washingtonin strategia pähkinänkuoressa, ja koko tuotantoa orkestroidaan yhtä päämäärää silmällä pitäen: tehdä Saksan liittokanslerin Olaf Scholzin poliittisesti mahdottomaksi viedä NordStream-hanke läpi lopullisen hyväksymisprosessin.
Kun otetaan huomioon se, mitä tiedämme Washingtonin vastustuksesta Nord Streamia kohtaan, lukijat saattavat ihmetellä, miksi Bidenin hallinto lobbasi aiemmin tänä vuonna kongressia, jotta se EI asettaisi lisää pakotteita hankkeelle. Vastaus tähän kysymykseen on yksinkertainen: Sisäpolitiikka. Saksa on parhaillaan poistamassa ydinvoimaloitaan käytöstä ja tarvitsee maakaasua energiavajeen korvaamiseksi. Lisäksi taloudellisten pakotteiden uhka on saksalaisille ”turn-off”, sillä he pitävät niitä merkkinä ulkomaisesta sekaantumisesta. ”Miksi Yhdysvallat sekaantuu energiapäätöksiimme?”, kysyy keskivertosaksalainen. ”Washingtonin pitäisi huolehtia omista asioistaan ja pysyä erossa meidän asioistamme.” Juuri tällaista vastausta voisi odottaa keneltä tahansa järkevältä ihmiseltä.
Sitten on tämä Al Jazeerasta:
Vain osa eliitistä ja tiedotusvälineistä vastustaa putkea…
”Mitä enemmän Yhdysvallat puhuu hankkeen sanktioimisesta tai kritisoi sitä, sitä suositummaksi se tulee saksalaisessa yhteiskunnassa”, sanoo Stefan Meister, Saksan ulkosuhteiden neuvoston Venäjä- ja Itä-Eurooppa-asiantuntija. (”Nord Stream 2: Miksi Venäjän Eurooppaan suuntautuva kaasuputki jakaa länsimaita, AlJazeera).
(”Nord Stream 2: Why Russia’s pipeline to Europe divides the West, AlJazeera)
Yleinen mielipide on siis vankasti Nord Streamin takana, mikä selittää osaltaan, miksi Washington päätyi uuteen lähestymistapaan. Pakotteet eivät toimi, joten setä Samuli on siirtynyt suunnitelma B:hen: luodaan niin suuri ulkoinen uhka, että Saksan on pakko estää putken avaaminen. Suoraan sanottuna strategia kuulostaa epätoivoiselta, mutta Washingtonin sinnikkyys tekee vaikutuksen. He saattavat olla viisi juoksua tappiolla yhdeksännen erän lopussa, mutta he eivät ole vielä heittäneet pyyhettä kehään. He antavat vielä yhden viimeisen mahdollisuuden ja katsovat, pääsevätkö he eteenpäin.
Presidentti Biden piti maanantaina Valkoisessa talossa ensimmäisen yhteisen lehdistötilaisuutensa Saksan liittokansleri Olaf Scholzin kanssa. Tapahtuman ympärillä vallinnut kohu oli yksinkertaisesti ennennäkemätön. Kaikki oli järjestetty ”kriisitunnelman” luomiseksi, jota Biden käytti painostaakseen liittokansleria Yhdysvaltain politiikan suuntaan. Aiemmin tällä viikolla Valkoisen talon tiedottaja Jen Psaki sanoi toistuvasti, että ”Venäjän hyökkäys oli välitön”. Hänen kommenttejaan seurasi ulkoministeriön nokkamiehen Nick Pricen lausunto, jonka mukaan tiedustelupalvelut olivat toimittaneet hänelle yksityiskohtia väitetystä Venäjän tukemasta ”väärän lipun” operaatiosta, jonka he odottivat tapahtuvan lähitulevaisuudessa Itä-Ukrainassa. Pricen varoitusta seurasi sunnuntaiaamuna kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Jake Sullivan, joka väitti, että Venäjän hyökkäys voi tapahtua milloin tahansa, ehkä ”jopa huomenna”. Tämä tapahtui vain muutama päivä sen jälkeen, kun uutistoimisto Bloomberg oli julkaissut sensaatiomaisen ja täysin väärän otsikon, jonka mukaan ”Venäjä hyökkää Ukrainaan”.
Huomaatteko kuvion tässä? Näettekö, miten näitä perusteettomia väitteitä käytettiin painostamaan pahaa-aavistamatonta Saksan liittokansleria, joka näytti olevan tietämätön häntä vastaan suunnatusta kampanjasta?
Kuten arvata saattaa, lopullisen iskun antoi Yhdysvaltain presidentti itse. Lehdistötilaisuudessa Biden totesi painokkaasti, että,
Jos Venäjä hyökkää … Nord Stream 2:ta ei ole enää olemassa … Me lopetamme sen.
Nyt siis Washington määrittelee Saksan politiikan????
Mikä sietämätön ylimielisyys!
Scholz ei peruuttanut Nord Stream putkea
Saksan liittokansleri oli hämmästynyt Bidenin kommenteista, jotka eivät selvästikään kuuluneet alkuperäiseen käsikirjoitukseen. Siitä huolimatta Scholz ei koskaan suostunut peruuttamaan Nord Stream -putkea eikä suostunut edes mainitsemaan sitä nimeltä. Jos Biden luuli voivansa puskea maailman kolmanneksi suurimman talouden johtajan nurkkaan julkisella foorumilla, hän arveli väärin. Saksa on edelleen sitoutunut käynnistämään Nord Streamin riippumatta mahdollisista konflikteista kaukana Ukrainassa. Se voi kuitenkin muuttua milloin tahansa. Loppujen lopuksi kuka tietää, millaisia yllykkeitä Washington saattaa suunnitella lähitulevaisuudessa? Kuka tietää, kuinka monta ihmishenkeä se on valmis uhraamaan, jotta Saksan ja Venäjän välille saataisiin kiila? Kuka tietää, millaisia riskejä Biden on valmis ottamaan hidastaakseen Amerikan taantumista ja estääkseen uuden ”monikeskuksisen” maailmanjärjestyksen syntymisen? Mitä tahansa voi tapahtua tulevina viikkoina. Mitä tahansa.
Toistaiseksi Saksa on kissaistuimella. Scholzista riippuu, miten asia ratkaistaan. Aikooko hän toteuttaa Saksan kansan etuja parhaiten palvelevaa politiikkaa vai alistuuko hän Bidenin armottomaan kädenvääntöön? Aikooko hän viitoittaa uuden kurssin, joka vahvistaa uusia liittolaisuuksia vilkkaassa Euraasian käytävässä, vai antaako hän tukensa Washingtonin hullunkurisille geopoliittisille pyrkimyksille? Hyväksyykö hän Saksan keskeisen roolin uudessa maailmanjärjestyksessä, jossa monet nousevat valtakeskukset osallistuvat tasavertaisesti globaaliin hallintoon ja jossa johto on edelleen vankkumattomasti sitoutunut monenvälisyyteen, rauhanomaiseen kehitykseen ja kaikkien turvallisuuteen, vai yrittääkö hän pönkittää sodanjälkeistä, riekaleista järjestelmää, jonka käyttöikä on selvästi ohi?
Yksi asia on varma: mitä tahansa Saksa päättääkin, se vaikuttaa varmasti meihin kaikkiin.
Käännös: Jarkko Olin / Ukrainan kriisi ei koske Ukrainaa
