Hannele Säteentie kirjoitus 5.7.2025
Eliitin ja poliitikon ja heidän takana olevien tahojen (nimeän sen vaikka lyhenteellä Elpova) ainoa todistettava arvopohja on valta ja raha — heille itselleen.
Sanoilla rakennetaan mielikuva, teoilla todellisuus.
Mitä mediassa ja poliittisissa puheissa vilahteleva kansallismielisyys tarkoittaa? Riippuen siitä, kuka tai mikä taho puhuu, se voi tarkoittaa monia asioita. Kansan taholta katsottuna se on ajatus siitä, että kansalla on oikeus päättää omista asioistaan, suojella omaa kulttuuriaan, rajojaan, perheitään ja identiteettiään. Miksi tämä ajatus, joka monille ihmisille on täysin luonnollinen, näyttäytyy eliitin ja poliitikkojen (Elpovan) silmissä ongelmana, uhkana tai jopa vääränä? Vastaus löytyy tarkastelemalla heidän toimintaansa sanojen sijasta – tekojen ja rakenteiden kautta.
1. Monikulttuurisuus vai monokulttuurinen normisto?
Elpova puhuu sekä puheissaan että medioiden äänitorviensa kautta usein “monikulttuurisuudesta”, mutta käytännössä se ei tarkoita kulttuurien vapaata rinnakkaiseloa, vaan yhdenmukaistavaa kansainvälistä normistoa, jossa länsimaalainen (tai onko se edes länsimaalainen?), globalistinen arvopohja jyrää paikalliset erityispiirteet. Tämä “monikulttuurisuus” ei salli kansallismielistä tai kansallista (nationalistista) identiteettiä, joka ei alistu kansainvälisille arvoille. Lopputulos on monokulttuuri, joka näyttää ulospäin avoimuudelta, mutta toimii käytännössä yhdenlaisen ajattelun hegemoniana ja sensuroi siis toisenlaiset mielipiteet ja estää kulttuurien kirjon.
Viite: Samuel Huntingtonin The Clash of Civilizations (1996) varoittaa juuri tästä kulttuurien “universalisoinnista”.
2. Olivatko historialliset ääriliikkeet kansallismielisiä vai vallan keskittämistä?
Elpova perustelee kansallismielisyyden vastustamista usein historian ääriliikkeillä. Tämä tulkinta saattaa olla ainakin osittain harhaanjohtava. Moni ääriliike — oli kyse sitten 1930-luvun fasisteista tai kommunistisista diktatuureista — ei toiminut kansan eduksi tai kansallisen itsemääräämisoikeuden puolesta, vaan vallan keskittämiseksi pienelle johdolle. Nationalismi eli kansallismielisyys oli niissä pelkkä väline, ei päämäärä eli kansaa johdettiin harhaan tarkoituksella ja saatiin aivopestyä kansalaisia pienen johdon tukijoiksi ja heidän valtansa pönkittäjiksi.
Kansallismielisyys sinänsä ei johda sortoon – valtaan keskittynyt järjestelmä ilman kansanvalvontaa tekee niin.
Viite: Hannah Arendt, The Origins of Totalitarianism (1951)
3. Yhteiskuntarauha vai vallan vakaus?
Elpova puhuu “yhteiskunnallisesta vakaudesta”, mutta mitä se käytännössä saattaisi tarkoittaa? Voisiko se olla sitä, että kansan elämää rajoitetaan, jotta Elpovan asema ei horju. Voisiko kansallismielisyys olla vaarallinen juuri siksi, että se haastaa valtarakenteita. Se voi nostaa esiin ajatuksia kansanlähtöisestä ja paikallisesta omasta päätöksenteosta, paikallisesta vallasta ja resurssien oikeudenmukaisesta jaosta.
Elpova pyrkii säilyttämään “yhteiskuntarauhan”, jossa mikään ei muutu – paitsi heidän oma omaisuutensa ja valtansa, jotka lisääntyvät ja kasvavat. Tai toki kansalaisten ja kansojen tila huononee, koska valta keskittyy Elpovan hoiviin yhä enemmän.
Viite: Michel Foucault’n ajattelu valvonnasta ja kontrollista (esim. Discipline and Punish, 1975)
4. Elpova ei tarvitse avoimia rajoja – heillä on jo avaimet
Kansalliset rajat ja niiden tiukentaminen uhkaavat tavallista kansainvälistä Elpovaa enemmän symbolisesti kuin käytännössä. Heillä on diplomaattipassit, useita kansalaisuuksia ja erityisasemia, jotka takaavat vapauden liikkua ja siirtää varoja – riippumatta siitä, mitä lakeja tavallisiin kansalaisiin sovelletaan.
Elpova ei kaipaa avoimia rajoja, koska he elävät järjestelmän yläpuolella. Kansallismielisyys ja Elpovan kuuluminen johonkin kansaan sen sijaan tuo heidät alas kansan ja maantasolle – ja juuri sitä he pelkäävät.
Elpovan maahan massaliikkeissä tuomat ihmiset saavat pitää kansallisidentiteettinsä, mutta maan kansalaiset eivät. Mikäs sen parempi kognitiivisen dissonanssin synnyttäjä ja mielten hämmentäjä! Elpovan ajatus tuntuu olevan: ”Hävetkää kansalaiset, jos tunnustatte omaa kansallista identiteettiänne, mutta tunnustakaa maahan tuotujen kansalliset identiteetit ja sulautukaa heihin.”
Mihin hävisivät vanhan kansan sanontojen vahvat viestit?
-Maassa maan tavalla tai maasta pois.
-Talo elää tavallaan ja vieras käypi ajallaan.
Peter Sutherland (entinen YK:n erityisedustaja) totesi, että kansallisvaltioajattelu on este “monimuotoisuuden legitimoinnille”, mikä paljastaa globaalin hallinnon suhtautumisen kansalliseen suvereniteettiin.
5. Elpovan ainoa arvopohja: vallan raha ja rahan valta
Elpova saattaa käyttää arvopuhetta – liberaaliutta, moniarvoisuutta, markkinoita, suvaitsevaisuutta – mutta sanoilla ei ole merkitystä ilman tekoja. Ja kun tekoja tarkastellaan, käy ilmi, että vallan ja rahan turvaaminen itselle on ainoa johdonmukaisesti näkyvä “arvo”. Eivätkö sanat kuten “vastuullisuus” ja “kestävyys” menettäneet merkityksensä, kun ne liitettiin monikansallisten yritysten mainoskampanjoihin, jotka samaan aikaan siirsivät tehtaita halpatyömaihin tai he polkevat työntekijöidensä oikeuksia ja keräävät yhä suurempia voittoja itselleen?
Tai kun esimerkiksi EU-Elpova tavoittelee tämän maanosan (ja muidenkin maiden) hegemoniaa, alistaen ja riistäen jäsenvaltioidensa kansoja, imien kansallisvaltiot kuiviin ja sairastuttaen ne kuin loinen isäntänsä.
Ei ole väliä, onko joku ideologialtaan liberaali vai konservatiivi – jos käytös paljastaa itsekkyyden, ahneuden ja vallanhalun, silloin todellinen arvopohja on ilmiselvä.
Viite: Chris Hedges, Empire of Illusion (2009): “They talk about values. But the only value in a corporate state is profit.”
Lopuksi: kansallismielisyys ei ole uhka – se on muistutus vallasta
Kansallismielisyys voi tarkoittaa terveellä tavalla juurtumista, vastuuta omasta yhteisöstä ja päätösvaltaa, joka ei ole ostettavissa. Siksi Elpova vastustaa sitä. Ei siksi, että se olisi vaarallinen kansalle – vaan koska se on vaarallinen vallan keskittymiselle.
