Alla oleva Italian pitkäaikaisen poliitikon ja pääministerin Giulio Andreottin väitetty yksityinen keskustelu tiivistää Me Kansa kansanliikkeen tarkkaan analysoiman tilannekuvan. Kannattaa lukea tarkasti vaikkemme pysty sitä vahvistamaan tiettyyn keskusteluun.
Politiikka, vallan kolmijako ja äänestäminen
Giulio Andreotti: ”Luuletteko, että me poliitikot istumme vaalipäivänä liimautuneina television ääreen, kuten te, nähdäksenne, kuka voittaa ja kuka häviää?”
Giulio Andreotti tunnusti: ”Luuletteko, että me poliitikot istumme vaalipäivänä television ääressä, kuten te, nähdäksenne, kuka voittaa ja kuka häviää. Me emme välitä paskaakaan, koska on vain yksi voima. Meitä kiinnostavat vain luvut siitä, kuinka moni ei mene äänestämään, kuinka monta tyhjää äänestyslippua on ja kuinka monta on peruttu. Sillä jos äänestämättä jättäminen saavuttaa 60 prosenttia, se on meille ohi! Se tarkoittaisi, että kansa on haastanut koko poliittisen järjestelmän.
Tuomarit eivät olisi enää kontrollissa, ja he järjestäisivät välittömästi todellisia oikeudenkäyntejä. Ja me kaikki päätyisimme vankilaan! Mutta meidän onneksemme te ette tiedä tätä ja toistatte jatkuvasti suuhunne laittamiamme pieniä lauseita, kuten: ”jos ette mene äänestämään, te alistutte muiden äänestävien tahtoon”. Ja hän nauroi sydämellisesti. Tuttuni vastasi hänelle: ”Anteeksi, mutta kuka voi taata, että kun lähden täältä, en kerro sitä, mitä juuri kerroit minulle”? Ja Andreotti: ”Tee se, tee se! He pitävät sinua vielä hölmönä!”
Psykologi ja psykoterapeutti Stefano Falcini on kirjoittanut oheisesta väitetystä Adreottin keskustelusta oman näkemyksensä. Uskoaksemme hän on kirjoittanut tämän artikkelinsa juuri pidettyjen Italian vaalien alla pidettyjen vaalien innoittamana.
Politiikan illuusio ja illuusion politiikka
22/08/2022 Stefano Falcini
Vaalit lähestyvät, ja kuten aina, mediassa alkaa jälleen ”pöhinä”, jossa erilaiset poliitikot ja poliitikot asettuvat näyttämölle kuin kukot samaan kanalaan, koristeltuina ja lastattuina hyvillä toiveilla ja lupauksilla, ideologisilla iskulausekkeilla ja eettis-moraalisilla vetoomuksilla: kaiken tarkoituksena on herättää ihmisten huomio, vietellä heidät, mutta ennen kaikkea napata mahdollisimman suuri osa heidän äänistään ja mieltymyksistään.
Heidän on saatava jotakin, ja sitä varten heidän on luvattava jotakin, jotakin sellaista, jota he eivät voi toteuttaa, vaikka he todella haluaisivat, kun he saavat haluamansa, sillä kuka tahansa, joka astuu lantalaan, ei voi olla tulematta haisevaksi. Aina on mahdollista syyttää muita siitä, että annettuja lupauksia ei ole saavutettu (aina käy näin…)… Se on vähän sama kuin jos kosija, joka tekee ja lupaa kaikkensa päästäkseen rakastamansa naisen suosioon, kun hän on voittanut naisen puolelleen ja alkuvaiheen ”kuherruskuukauden” jälkeen, syyttää riidoista ja siitä, että hän ei ole lunastanut lupaustaan rakkaudesta, naisen entisiä poikaystäviä.
Hullu juttu, voisi sanoa, mutta politiikassa hyväksymme sen ilomielin…..
Poliittisten vaalien farssi on toistunut ikimuistoisista ajoista lähtien, ja se voi toistua vain siksi, että ihmiset, jälleen kerran ikimuistoisista ajoista lähtien, tarvitsevat jonkun päättämään puolestansa, mitä heidän pitäisi tehdä ja miten heidän pitäisi tehdä se, ja he delegoivat valtansa muille ja uskovat, että nämä toiset tietävät paremmin kuin he itse, mikä on heidän kannaltaan oikein. ”Mutta me tarvitsemme oppaan ja viitteen!…muuten vallitsisi anarkia…näinhän tapahtuu myös luonnossa…”, sanotte.
Etologia, eläinten käyttäytymistä tutkiva tiede, opettaa meille, että eläinyhteisöissä kärkikoira, johtaja, on se, jonka muut tunnustavat vahvimmaksi; tämä ei johdu voimasta sinänsä vaan siitä, että hänellä on parhaat geenit, joiden avulla hän voi varmistaa lajin selviytymisen ja parhaan sopeutumiskyvyn ympäristöön. Laumanjohtaja ei lupaa mitään, ei pyydä kenenkään ääniä, ei pyri valtaan sinänsä, vaan muut eläimet etsivät häntä, ja ne tunnustavat hänet johtajaksi, koska hänellä on kyky suojella niitä ja saada ne tuntemaan olonsa hyväksi.
Politiikassa taas noudatetaan päinvastaista prosessia, toisin sanoen ehdottamista, lupaamista tunnustuksen saamiseksi ja vallan janoa sellaisenaan. Ennen kaikkea se ei koskaan onnistu tekemään ihmisille todellista hyvää, kuten eläinten maailmassa olisi tehtävä. Jos jotain, niin hän voi antaa muutamia soppia sielujen rauhoittamiseksi; pohjimmiltaan kyse on avustuksista, jotka vain lisäävät riippuvuuden tunnetta ja alentavat ihmisten ihmisarvoa.
Tarvitsemme siis kyllä oppaan, mutta sellaisen, joka näyttää meille tien ja kannustaa meitä sitä pitkin ja tarjoaa meille elävän esimerkin; emme jonkun, joka pitää meitä hihnassa ja leikkaa siipiä ja tarjoaa meille satunnaisia keksejä.
Ja ihanteellisessa maailmassa, jossa politiikkaa ei olisi olemassa, meidän ei myöskään tarvitsisi pelätä epäjärjestystä ja anarkiaa. Ensinnäkin siksi, että ne, joilla on todellisia johtamistaitoja, nousisivat luonnostaan esiin – kuten luonnossa tapahtuu – ja heistä tulisi vertailukohtia ja oppaita myös muille.
Toiseksi se, että ihmiset voisivat ottaa vastuun itsestään ja elämästään takaisin omiin käsiinsä, aiheuttaisi itseohjautuvuuden ja itsesäätelyn hyveellisen vaikutuksen; vähän samaan tapaan kuin mitä tapahtuu psykoterapiassa, jossa paraneminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun siirrymme eräänlaisesta hetero-ohjautuvuudesta, jossa henkilö siirtää elämänsä hallinnan ulkomaailmalle, itseohjautuvuuteen, jossa henkilöstä tulee oman kohtalonsa arkkitehti.
Itse asiassa jokainen monimutkainen organismi pyrkii itsesäätelyprosessin avulla saavuttamaan tasapainon ja homeostaasin, kun ulkoiset vaikutukset poistetaan. Riippuvuus jostakin tai jostakin, ulkoinen ehdollistuminen ja heikko itsetunto toisaalta ajavat henkilön etsimään tukea ulkopuolelta tai, kolikon toinen puoli, johtamaan epämukavuuden syyn ulkopuolelta.
Politiikka ja äänestäminen
Tämä on todellinen syy siihen, miksi luotamme niin paljon poliitikkoihin. Politiikka ja sen taustalla oleva ideologia täyttää meissä psykologisen puutteen, riittämättömyyden ja alemmuuden tunteen, joka saa meidät uskomaan, että meitä on johdettava joku meitä kyvykkäämpi.
Mutta antaisitko autosi kuljettamisen tuntemattomalle henkilölle vain siksi, että hän kehuskelee ajotaidoillaan? Mutta entä jos tunsitkin hänet ja hän oli todella hyvä kuljettaja? Ehkä tekisit niin, osittain mukavuudenhalusta ja osittain siksi, että hän saattaisi olla sinuun ihastunut. Mutta pohjimmiltaan se olisi silti virhe, tiedättekö miksi? Koska auto ei ole vain sinun, vaan ennen kaikkea matka on sinun, ainutlaatuinen ja ainutkertainen.
Se olisi sama kuin antaisit jonkun toisen elää elämääsi tai antaisit hänelle niin paljon valtaa, että hän olisi mestari päättämään puolestasi, minne menet, miten menet ja kenen kanssa menet. Se olisi silti vapauden menetys, koska et enää hallitsisi elämääsi!
Näin ollen pidän politiikkaa, sellaisena kuin se on nykyään rakennettu, keinotekoisena eikä todellisena tarpeena, valvonnan ja ehdollistamisen välineenä, jonka tarkoituksena on ylläpitää järjestelmää, jossa massat on alistettava mahdollisimman pitkälle vapaan ajattelun ja oman valtansa tiedostamisen näkökulmasta. Ikään kuin sanoakseen: jatkakaamme eteenpäin, sillä jos järjestelmä kaatuu, ihmiset saattavat huomata, etteivät he enää tarvitse meitä ja etteivät he ole koskaan edes tarvinneet meitä!
Äänestäminen – mitä jos sen jättäisi tekemättä
Tältä osin lainaan Giulio Andreottia, jonka jotkut blogit ovat itse asiassa leimanneet valeuutiseksi, mutta joka siitä huolimatta edustaa täysin ajatuksiani: ”Luuletteko, että me poliitikot istumme vaalipäivänä television ääressä liimautuneina, kuten te, nähdäksenne, kuka voittaa ja kuka häviää? Me emme välitä paskaakaan, koska on vain yksi voima.
Äänestäminen vs äänestämättä jättäminen
Meitä kiinnostavat vain luvut siitä, kuinka moni ei mene äänestämään, kuinka monta tyhjää äänestyslippua on ja kuinka monta on peruttu. Sillä jos äänestämättä jättäminen saavuttaa 60 prosenttia, se on meille ohi! Se tarkoittaisi, että kansa on haastanut koko poliittisen järjestelmän.
Tuomarit eivät olisi enää kontrollissa, ja he järjestäisivät välittömästi todellisia oikeudenkäyntejä. Ja me kaikki päätyisimme vankilaan! Mutta meidän onneksemme te ette tiedä tätä ja toistatte jatkuvasti suuhunne laittamiamme pieniä lauseita, kuten: ”jos ette mene äänestämään, te alistutte muiden äänestävien tahtoon”. Ja hän nauroi sydämellisesti. Henkilö vastasi: ”Anteeksi, mutta kuka voi taata, että kun lähden täältä, en kerro sitä, mitä juuri kerroit minulle?”. Ja Andreotti: ”Tee se, tee se! He pitävät sinua vielä hölmönä!
Voimme siis tehdä sen johtopäätöksen, että todellista muutosta saadaan aikaan vasta, kun ihmiset lopettavat pelin pelaamisen ja luopuvat naiivista ajatuksesta, että pöydällä olevien korttien muuttaminen riittää lopputuloksen muuttamiseen.
Dr. Stefano FALCINI
Via E. Montale, 131
51100 Pistoia (PT)
tel:+39 338 4475335
mail: info@stefanofalcini.com
PSICOLOGO e PSICOTERAPEUTA
Translated with www.DeepL.com/Translator
Artikkeli: Politiikka, vallan kolmijako ja äänestäminen
Äänestäminen: Voidaanko äänestämällä saada politiikassa muutos aikaan. Vallankolmijako ja erityisesti eduskunta on ulkomaisessa kontrollissa. Me Kansa kansanliike ajaa pysyvää uudistusta poistamalla globalistit vallasta Suomessa.
